Kesä 2020

Jaahas, taas on vuosi vierähtänyt, ihan tuosta noin vaan ja keneltäkään lupaa kysymättä. Paljon on Vihtijoessa vettä virrannut ja elämässä tapahtunut, mutta Kesäsiirtolassa on vietelty enimmäkseen laiskoja kesäpäiviä hyvän ruuan, juoman ja seuran merkeissä.

Aurinkolaituri on Henrin keskeneräisen laavuprojektin lisäksi ainut projekti joka on tänä kesänä mökillä edennyt. Alun perin tarkoituksena oli kivetä mökin edustan epämääräinen alue, josta kuljetaan läpi, johon paistaa aurinko suuren osan päivästä ja johon myös jää vesi lillumaan ja sitten muta kulkeutuu sisälle. Mutta koska hankittiin isompi satsi ihanaa, leveää lehtikuusilankkua niin kiveyksen tilalle syntyikin siitä sitten terassi. Joka ristittiin aurinkolaituriksi. Ja siinä onkin tänä kesänä vietetty monia hikisiä hetkiä. Terassin runkomateriaali käytiin hakemassa paikallisesta rautakaupasta, kalustus ja aurinkovarjo löytyikin mökiltä jo valmiina.

Koska aiemmin terassilla olleet kalusteet muuttivat aurinkolaiturille, täytyi siihen hankkia uudet. Ne löytyikin sopuhintaan Nummelan ex-Honkkarista eli Runkkarista eli Rustasta. Ja niin terassista tuli lounge-area, jossa voi kivasti chillailla varjossa liiallisella helteellä.

Muuten ollaan nautittu aurinkoisista kesäsäistä. Tosin vettäkin on tänä kesänä tullut vähän eri malliin kuin viime kesänä. Jokivesi on ollut koko kesän tosi korkealla ja sekaisin. Ilmeisesti viime talven lumettomuus ja kovat sateet huuhtelivat jokeen niin paljon kiintoainesta että se edelleen sekoittaa vettä.

Vihdoin ja viimein onnistuin näkemään myös meidän kotisaukon. Henri antoi sille nimen, hän on Per. Olemme onkineet Perille särkiä ja jättäneet ne rannan isolle kivelle, josta hän on käynyt öisin ne hakemassa.

Myös yksi eläinpelastustehtävä mahtui mökkeilyn lomaan. Putkuli ulkoili tavalliseen tapaansa pihalla ja kuuntelin että jostain alapihalta kuuluu ihmeellistä huutoa. No, menin katsomaan mitä Putkuli touhuaa ja hän istui yhden puskan juurella aavistuksen syyllisen näköisenä. Vaikka tutkin puskaa niin en kuitenkaan löytänyt mitään eikä Putkukaan näyttänyt enää olevan siitä kiinnostunut. Niinpä jätin asian sikseen. Samantien huuto kuitenkin kuului uudestaan ja palasin katsomaan mistä se ääni tulee. No, sitten näinkin samaisen puskan juuressa pienen ruskea-valkoisen elikon jota Putku tuijotteli. Äkkiä kissa pois ja hain varastosta jonkun muovikipon, johon kannen avulla sain ötökän vangittua. Se olikin keskenkasvuinen lumikon poikanen! Putku oli selvästi ehtinyt vahingoittaa sitä vähän, mutta ei kovin pahasti. Siitäpä sitten äkkiä soittoa luonnonvaraisten eläinten hoitajalle, mistä sain ohjeeksi laittaa poikaselle lämpöpullon ja hoitopaikkakin löytyi läheltä Hyvinkäältä. Eli pikkukaveri sankoon lämpimällä vedellä täytetyn limupullon kanssa ja sitten kovaa kyytiä kohti Hyvinkäätä. Hoidossa kaveri oli syönyt hyvin ja piristynyt, eli toivottavasti hän selviytyi koettelemuksistaan ja pääsee takaisin luontoon.

Kotona alkaa seuraavaksi keittiöremontti ja suunnitelmissa olisi koota vanhasta keittiöstä mökille ”uusi” keittiö. Eli keittiöremonttia olisi seuraavaksi varmaan ohjelmassa. Ostettiin kaivoon uusi vesipumppu, jonka myötä vesi tulee nykyään jo aurinkolaiturin nurkalle, eli melkein sisälle asti! Voi kyllä olla että vielä keittiöremontin yhteydessäkään se ei yllä sisälle asti, sitä varten tarvitsisimme ehkä kaivon jossa varmasti riittää vettä ympäri vuoden.

Mutta vielä ehditään nauttia (ehkä) kesän viimeisesti helleviikonlopusta ja toivottavasti poimia vielä sieniä ja marjoja, niitä nimittäin nyt metsissä riittää! Kuulemisiin!